Kattotöitä ja värivalintoja

Heti kun koko päärakennus saatiin säältä suojaan, alkoi kattotiilien purkaminen. Telineiden ympäröimänä päärakennus näyttää valtavalta.

Työmaakyltti on pystyssä ja työt käynnissä. Samanaikaisesti kattotiilien purkamisen kanssa imetään vanhoja eristeitä mm. vintiltä uusien rakenteiden tieltä. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Siellä se Kotkaniemi on, hupun alla. Kattotiiliä tuodaan alas hissillä, joka näkyy tässä etukulmassa. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Kotkaniemen keittiön pääty, tiilihissi nurkalla. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Puretuista kattotiilistä valitaan vielä käyttökelpoiset…

…ja pakataan kuljetusta varten. (kuvat Sirkka Svinhufvud)

Kotkaniemen puutarhan alkuperäisiä kasveja on istutettu turvaan remontin ja telineiden tieltä.

Sisällä Kotkaniemessä ovat purkutyöt vielä jatkuneet, värivalintoja tehdään ja vanhaa entisöidään.

Tästä tärähtäneestä kuvasta näkyy, kuinka Ellenin leivinuunin ympäriltä on purettu kaikki uudempi.

Sumeasta kuvasta näkyy puolestaan keittiön nurkka leivinuunin vieressä - pieni ikkuna ja suljettu oviaukko löytyivät purettujen kerrosten alta. Tämä oviaukko näkyy itse asiassa avoimena vielä talon rakennuttaneen Thomen perheen kotialbumikuvassa - ovi lienee suljettu siis Svinhufvudien aikana. Aukko avataan remontissa uudelleen keittiön muuttuessa kahvilaksi.

Salissa muutama ikkuna on irrotettu jo tarkempaa tutkimusta ja kunnostusta varten. 

Arkkitehti Hanna Lyytinen miettii sopivaa sävyä ikkunoihin. Maalikerroksista ja eri huoneiden ikkunoista löytyy montaa eri vihertävää ja rusehtavaa sävyä viimeisten valkoisten maalikerrosten alta. Makuuhuoneesta löytyi jopa sinertävää! Sävyt on ehkä sekoittanut aikanaan maalari itse ja aurinkokin on saattanut tehdä tehtävänsä eteläseinustalla. Sopivan sävyn löytäminen onkin vaikea tehtävä.

Tässä vielä kertaalleen makuuhuoneen lattiaa salin ovelta katsottuna. Kulkuväylät ovat kuluneet maalipintaan, sänkyjen alla maali on säilynyt paremmin, vasemmalla oleva pieni ovi vei 30-luvulla rakennettuun kylpyhuoneeseen.

Salin katon rosetti on otettu alas. Valkoisen maalin alta hohtaa kultaa.

Pala alkuperäistä linoleummattoa löytyi puretun kylpyhuoneen betonilattian alta.

Huppu päälle

Tällä viikolla Kotkaniemeä on laitettu säältä suojaan.

Ensin kaadettiin vaahtera renkituvan päädystä. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Vaahteran paikalle pystytettiin teline. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Telineet nousivat myös päärakennuksen ympärille. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Perjantain auringossa kattokin saa telineet ympärilleen. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Melkoinen projekti! (kuva Sirkka Svinhufvud)

Kun päärakennus on suojattu, voidaan vanhat kattotiilet varovasti irrottaa. Ehjät ja hyväkuntoiset saavat vielä uuden elämän. Tiilikatteen alla oleva pärekatto uusitaan - tosin muistojakin on tarkoitus jättää. Tarina nimittäin kertoo, että kun aikanaan tiilikattoa laitettiin, syttyi pärekatto palamaan - työmiehen tupakasta kenties. Samaan aikaan olivat karjakot tulossa lypsyltä täysine tonkkineen ja niinpä palonalku sammutettiin maidolla. Totta tai tarua, muistona ovat pieneltä alalta tummuneet päreet järvenpuoleisella lappeella.

Peruskorjaus on nyt virallisesti aloitettu

 Eilen sunnuntaina 14.8. vietettiin Kotkaniemessä "ensimmäisen naulan lyöntiä", kauan odotetun peruskorjauksen avajaisjuhlaa.

Tilaisuuden aluksi esiintyi Sydänmaanlakan trio, tyhjän Kotkaniemen salin akustiikka oli kohdallaan.

Rakennuttajapäällikkö Selja Flink Senaatti-kiinteistöstä esitteli peruskorjausta juhlayleisölle.

Juhlayleisöä (kuva Jyrki Vesikansa)

Nimikirjoitus lautaan ((kuva Jyrki Vesikansa)

Se ensimmäinen naula (kuva Jyrki Vesikansa)

Kotkaniemi-säätiön puheenjohtaja Hilkka Suoanttila luovutti yhden Ellen Svinhufvudin kliivioista ministeri Sanni Grahn-Laasosen hoidettavaksi.

Ministeri Grahn-Laasonen, Ellenin kliivia ja ensimmäinen naula

Lopuksi nautittiin iltakahvit pihateltassa Pala ja Painikkeen tarjoilemina.

Kaunis aurinkoinen ilta, kaunis Kotkaniemi ja mukava tunnelma.

Kotkaniemi on parhaillaan rakennustyömaa-aluetta, eikä Kotkaniemeen tätä eilistä tilaisuutta lukuunottamatta pääse tällä hetkellä tutustumaan. Korjauksen edistyttyä on tarkoitus järjestää Kotkaniemeen yleisölle avoimia tutustumiskäyntejä. Näistä tiedotetaan lähempänä tarkemmin. Jos siis olet kiinnostunut vierailemaan Kotkaniemessä remontin aikana, seuraa blogiamme ja Facebook -sivujamme.

Remontin alku

Peruskorjaus saatiin alkuun heinäkuussa 2016.

Alkuun paikalle tuotiin työmaakoppeja ja jätelavoja. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Työmaakopit puutarhassa järven puolella. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Työmaa on aidattu ja vartioitu. (kuva Sirkka Svinhufvud)

Remontin alkuun on sisältynyt paljon purkutöitä. Uudempien lattiapäällysteiden alta on paljastunut vanhoja pintoja.

Verantahuoneen muovimaton alla lautalattia on kauniisti maalattu muistuttamaan jalopuista parkettilattiaa.

Maalattu lattia löytyi myös makuuhuoneesta.

Tapettimalleja.

Eteisen lattiaa maalikerroksen alla.

Kohti remonttia

Kotkaniemen sali vuonna 1928, Ellen toinen oikealta. (kuva Erkki Räikkönen)

Alla Kotkaniemen salin vanhin vihreä jugendtapetti. Päällä harmaa tapett, joka näkyy vuoden 1928 valokuvassa yllä, ja siihen liittyvä komea art deco-reunanauha. Tätä tapettia ja reunanauhaa painatetaan restaurointia varten. (kuva Senaatti)

Niin museon henkilökunnan kuin kävijöidenkin mieltä on monesti askarruttanut, miltä Kotkaniemessä on näyttänyt Ellenin ja Ukko-Pekan aikana. Harvan perheen koti pysyy muuttumattomana vuosikymmenien ajan. Tapetit vaihtuvat ja huonekalut siirtyvät paikasta toiseen tarpeen mukaan. Peruskorjaukseen valmistautuminen onkin pitänyt sisällään paljon tutkimusta ja suunnittelua.

Komerosta löytynyttä ruokasalin alkuperäistä lattiamateriaalia.

Komeroista löytyneitä tapettimalleja.

Matkan varrella on selvinnyt, että mustavalkoiset kuvat eivät kerro koko totuutta. Kotkaniemen sisustus on ollut yllättävänkin värikäs.

Kotkaniemi museona

Kun Kotkaniemi avattiin museona kevätkesällä 2000, oli museon avaaminen suhteellisen helppoa. 1950-luvulta saakka Luumäen kunnan hallussa olleet esineet siirrettiin takaisin niihin huoneisiin, joissa ne olivat joskus olleet. Uudemmat esineet vietiin toiseen päähän taloa.

Museovuosien varrella tehtiin muutamia pieniä muutoksia kun huonekaluja saatiin lisää lahjoituksina tai niitä kunnostettiin. Sängyt siirtyivät verantahuoneesta makuuhuoneeseen ja förmaaki avattiin, kun kihlajaislahjakalusto saatiin esille. Ruokasalista vietiin uudemmat ruokaryhmät pois, kun museovieraille ei enää tarjottu ruokailumahdollisuutta. Vaihtuvia näyttelyitäkin järjestettiin, mutta muutoin huoneet ja esineet saivat pysyä jotakuinkin omilla paikoillaan.

Vaikka museon esineet olivat aitoja, niin pintamateriaalit huoneissa olivat myöhempää - käytännön sanelemaa - perua. Katon jiirin ajoittaiset vesivuodot ja vuotojen korjaukset jättivät oman jälkensä museomiljööseen.

Jos haluat nähdä, miltä museossa näytti ennen remonttia, käy säätiön sivuilla katsomassa virtuaalikierros. Tee museokierros tietokoneella (vaatii nopeamman internetyhteyden) tai mobiililaitteella(sopii myös hitaammalle yhteydelle).

Näin museo sai pysyä kesään 2015 asti, jolloin esineet siirrettiin turvaan remontin tieltä. Kesän 2015 projektista voit lukea: http://elavamuseo.blogspot.fi/2015/08/kesaterveisia-kotkaniemesta.html